Herään neljän tunnin päästä nukahtamisesta omaan huutooni. Sydän takoo rinnassa kuin pedon saaliiksi joutuneella. Alan hengittää tiettyä tekniikkaa apua käyttäen niin, että puhallan ulos suipistamalla suuta siten, että siitä tulee pieni vastus, kun puhallan ulos. Jatkan tätä jonkin aikaa, eikä syke karkaa aivan hervottomaksi. Onnistun nukahtamaan lopulta uudelleen.
Herään noin puolentoista tunnin kuluttua hämmästelemään sitä, ettei sykkeeni ole pilvissä. Olen valveilla jonkin aikaa, ehkä tunnin, kunnes nukahdan taas alle kahdeksi tunniksi. Herättyäni en nälästä ja janosta huolimatta jaksa nousta sängystä heti, vaan jään sänkyyn ehkä tunniksi lukemaan viestejä ja ilmoituksia. Nousen puolittain istuma-asentoon, josko se helpottaisi ylösnousua. Joudun pakottamaan itseni ylös väsymyksestä huolimatta, etteivät unirytmi ja selkäkipu ainakaan pahenisi.
Hoipun wc:n kautta keittiöön. Avaan jääkaapin, joka on täynnä ruuantähteitä. En oikein välitä puurosta, mutta ei ole vaihtoehtoja. Mittaan hiutaleet ja veden lautaselle, ja sekoitan. Nostan lautasen mikroaaltouuniin ja odotan minuutin. Sekoitan välissä ja laitan mikroon vielä minuutiksi. Olen vihdoin oppinut valmistamaan puuron mikrossa siten, ettei siitä tule liian jäykkää. Täytyy vain laskea lämpötilaa (kumma, miten tällainen ei ole tullut minulle aiemmin mieleen ennen kuin luin ohjeen kunnolla). Ripautan päälle suolaa ja sotken vielä sekaan pakasteesta löytämäni jäiset mustikat sekä vaahterasiirappia.
Syönnin jälkeen alkaa taas nukuttamaan, mutta en anna itseni nukahtaa. Heikottaa ja olo on "sumuinen". Selkäni on niin jumissa, etten jaksa edes istua. Lysähdän makuuasentoon sohvalle. Pidän itseäni valveilla keskittämällä huomioni puhelimeen. Katson sieltä jotain aivan yhdentekevää, mutta tarpeeksi virittävää, etten ainakaan nukahda enää. Näin kuluu pari tuntia, enkä vielä senkään jälkeen tunne oloani virkeäksi, mutta alan silti tekemään kotiaskareita ja meikkaamaan.
Vasta, kun aurinko laskee, tunnen oloni pirteämmäksi, eikä oloni ole enää aivan kauhea. Joudun silti taistelemaan, että pääsisin liikkeelle. Ovi vaikuttaa olevan panssaria. Seilaan vaatekomeron ja peilin väliä määrittämättömän pituisen ajan. Välillä romahdan seinää vasten lattialle istumaan ja tuijottamaan tyhjyyteen. En tiedä kuinka siinä onnistun, mutta pääsen vielä saman vuorokauden sisällä ulos ovesta. Käyn hakemassa pyörän. Haen kaupasta eväät ja ajan junaradan varteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti