Vuoden 2008 alkukeväästä muutin työn perässä Helsinkiin. Siellä oli tarjolla laitoshuoltajan sijaisuus, ja onnistuin saamaan paikan ilman koulutusta pelkän työkokemukseni ansiosta. En tiedä, olisiko se nykyaikana mahdollistakaan, kun työn saaminen on tehty niin vaikeaksi, ja työn tarvitsijoitakin on koko ajan enemmän ja enemmän. Työmarkkinat kyllä varmaan suosivat "vireitä nuoria" edelleen.
Työsuhde ei ollut moneksi kuukaudeksi, mutta olin niin pitkään kuin mihin asti sopimus oli voimassa. Olisin todennäköisesti saanut jatkaa vielä senkin jälkeen, mutta vointini oli kokenut notkahduksen huonompaan, eikä minulla ollut minkäänlaisia tukijoukkoja pääkaupunkiseudulla. Syömishäiriö oli siis nostanut jälleen päätään ja olin pitkästä aikaa laihtunut. Asuin pupuni kanssa pienessä työsuhde-vuokrayksiössä, tein fyysisesti raskasta työtä, enkä juuri syönyt. Tai, kun joskus söin enemmän, kompensoin sitä jollain tavalla. Se oli oravanpyörä, josta halusin itsekin pois pikimmiten. Niinpä muutin vähäksi aikaa takaisin vanhempieni luokse Keski-Suomeen, vaikkei se ollut ideaalein ratkaisu, mutta paras mahdollinen tarjolla olevista.
Vointini koheni kesän aikana sen verran, että pyrin pääsykokein Oriveden Opiston kirjoittajalukioon ja pääsin sisään. Pupuparka joutui muuttamaan syksyllä uuteen osoitteeseen, kun minä suuntasin Orivedelle opiskelija-asuntolaan, eikä sinne saanut viedä lemmikkejä. Toivon, että kani sai kuitenkin ansaitsemansa hyvän loppuelämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti