Koulunkäynnin haasteet

Tästä alkaakin se raskaampi osuus.

Olin täyttänyt seitsemäntoista ja valmistunut siis ikäisiäni vuotta myöhemmin peruskoulusta. Olin ollut kesällä kesätöissä ja matkustanut lapsuudenperheen kanssa Yhdysvaltoihin. Syksyllä 2005 aloitin lukio-opinnot. Tässä kohtaa muistikuvani menevät kuitenkin usvaisiksi. Olen joutunut penkomaan vanhoja koulutus- ja työtodistuksia sekä niitä harvoja lääkärilausuntoja, jotka ovat yhä itselläni tallessa paperiversioina.

Minulla oli edelleen runsaasti sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Minulla oli myös suuria keskittymisvaikeuksia ja haasteita jaksamisen kanssa. Muistan toivoneeni välillä oppitunneilla, että saisi vain luovuttaa. En ajatellut luovuttamisella mitään tiettyä asiaa sen kummemmin kuin että olisin vain halunnut olla ja elellä rauhassa. Jostain syystä aloin oireilla välillä bulimisesti ja viillellä itseäni (en ollut nuorempana jäänyt kumpaankaan pahemmin kiinni, vaikka olin kokeillut molempia jo aiemmin). Viiltelyni tai naarmuttamiseni ei ollut tässäkään vaiheessa kovin pahaa.

Kiusallisin muistoni tältä ajalta liittyy erääseen koulupäivään, kun haimme koulukaverini kanssa välitunnilla lähikaupasta kaljaa. En tiedä miten siinä onnistuimme, sillä olimmehan vielä alaikäisiä. Olimme vain jotenkin ikävystyneitä ja ”löimme sitten viisaat päämme yhteen”. Olimme kaverini kanssa pari tuntia pienessä sievässä keskellä koulupäivää. Myöhemmin lähdin kesken matikan tunnin käymään muka wc:ssa ja laskin tahallani ikään kuin pyllymäkeä portaat alas. Vedin kaiken tarkoituksella ihan läskiksi. Vastaan tuli terveydenhoitaja, joka otti minut mukaansa. Hän soitti vanhempani hakemaan minut koulusta kotiin. Olin lopulta todella häpeissäni. Jouduin toisena päivänä myös rehtorin puhutteluun.

Osittain ehkä siksi, että häpesin tuota kaljoittelupäivää, mutta osittain myös muista syistä — päädyin lopettamaan lukion kesken tähän yhteen lukukauteen. Vaikka olin hakenut ja saanut taas keskusteluapua vaikeuksiini, se ei vain jotenkin toiminut. Lukiosta ei tullut tässä vaiheessa mitään ja myönsin sen paitsi itselleni niin myös lopulta muille. Lepäsin pari kuukautta ja menin työharjoitteluun.