Kerron pääpiirteittäin mitä muistan vuosista 2004-2009. Teen sen useammassa erillisessä postauksessa, joten tämä teksti on ensimmäinen osa tuon ajanjakson muistelmiani.
Vuoden 2004 alussa palasin kouluun. Tein yhdeksännen luokan ensimmäisiä opintoja kevätlukukaudella, kun muut luokkalaiseni jo lopettelivat opintojaan ennen kuin saivat kesään mennessä peruskoulun suoritettua loppuun. Itse valmistuin vuotta myöhemmin, sillä kävin sairaalahoidon vuoksi keskeytyneitä opintoja rauhallisempaan tahtiin. Huomasin, että minulle läheisin koulukaverini ei enää halunnut viettää aikaa kanssani. Hän teki sen hyvin selväksi. Niinpä tutustuin erääseen toiseen samanikäiseen ja vietin aikaa hänen kanssaan välitunneilla, kunnes hän valmistui.
Päätösjuhlaa vietettiin rannassa, ja itsekin osallistuin siihen, vaikka en ollut vielä valmistunut. Muistan, että alkoholi vaikutti minuun vähän turhan voimakkaasti, ja uskalsin mennä juttelemaan ihastukselleni. Koin tappion, kun hän kertoikin olevansa kiinnostunut entisen kaverini — siis sen, joka ei halunnut olla enää kaverini — lapsuudenystävästä, jonka kanssa tämä oli alkanut viettää uudelleen aikaa. Muistan olleeni tästä aika musertunut, eikä siihen auttanut uuden kaverini kommentit siitä, kuinka tämä ihastuksen kohde on niin siro ja hyvännäköinen. Jo valmiiksi epävarmana nuorena ajattelin sen tarkoittavan sitä, että olisin itse päinvastainen nyt, kun olin saanut syötyä ja nostettua painon takaisin "normaaliin". Illasta jäi pitkäksi aikaa alakuloinen olo ja synkkä muisto.
Syksyllä siis jatkoin peruskoulun viimeisiä kursseja vuotta nuorempien kanssa ja valmistuin seuraavana keväänä. Muistelen, että selvisin siitä ihan hyvin, vaikka en ensin oikein tuntenut ketään nuorempia. Kuitenkin tutustuin kahteen uuteen ihmiseen, joiden kanssa vietin aikaa myös koulun ulkopuolella. Valmistuin keväällä 2005 niin kuin oli tarkoituskin. Sen jälkeen pyrin lukioon, johon myös pääsin. Kuitenkin jonkinlainen sisäinen myllerrys ja ulkopuolisuuden tunne varjosti lukio-opintojani. Minun oli jotenkin vaikea asennoitua opiskeluun kaiken kokemani jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti