Lääkitys passivoi ja teki minusta aloitekyvyttömän. Miksi sitten jatkoin lääkitystä, joku voisi kysyä. Lääkärit eivät (tietenkään) ehdottaneet lääkkeidenpurkua, eivätkä ottaneet kanssani puheeksi haittoja. Haitat tulivat paremmin esille pitkän ajan kuluessa ja vasta siinä vaiheessa, kun olin saanut vähennettyä lääkitystä siihen pisteeseen, että olin kykenevä tarkastelemaan omaa tilaani selkeämmin ja näkemään sen vaikutukset.
Jouduin kuntoutustuelle osastolta päästyäni. Yritin kyllä vielä palata Oriveden Opistolle jatkamaan lukio-opintojani, mutta eihän siitä tullut mitään. Viimeinen naula arkkuun oli se, kun juttelin luokanvalvojani — joka toimi myös opinto-ohjaajana — kanssa, ja hän lyttäsi tulevaisuudenhaaveeni täysin. Hän kysyi tulevaisuudensuunnitelmistani, johon kerroin, että haluaisin pyrkiä ammattikorkeaan opiskelemaan anestesiahoitajaksi. Hän naurahti, että ei minusta siihen ole tällä todistuksella. Otin sen kehoituksena luovuttaa. Vielä saman päivän iltana päädyin vetämään kännit ja viiltelemään niin pahasti, että kaverini soittivat ambulanssin asuntolalle. Ensihoitajat jahtasivat minua aikansa, kunnes saivat minut kiinni ja estivät sen, että olisin viiltänyt pahemmin. Lähdin ambulanssikyydillä kohti Jyväskylää ja keskussairaalan päivystystä. En kylläkään muista loppuillasta enää mitään, mutta pääsin päivystyksestä kotiini, tai siis vanhempieni luokse.
En kyennyt enää opiskelemaan, enkä tekemään oikein muutakaan tavoitteellista. Aloitin kyllä seuraavien vuosien aikana useita ammattikouluja, mutta päädyin luovuttamaan herkästi, kun huomasin, että motivaatio, keskittymiskyky, muisti, jaksaminen ja pitkäjänteisyys puuttuivat kokonaan. Olin masentunut ja haluton, enkä uskonut pystyväni mihinkään. Minusta oltiin tehty vihannes, enkä edes itse huomannut sitä. Viiltelykin jatkui ja paheni, kunnes lopetin sen aiemman kumppanin pyynnöistä, vaikka siinä kohtaa olimme jo eronneet, kun pystyin lopettamaan täysin.
Vasta noin kymmenen vuoden päästä lääkkeiden aloituksesta eräs virolainen lääkäri ehdotti minulle Deprakinen lopetusta. Olin tuolloin hieman yli 30-vuotias. Hän sanoi, ettei fertiili-ikäisten naisten ole suositeltavaa syödä sitä varsinkaan ilman säännöllisen ehkäisyn käyttöä, sillä kyseinen lääkeaine voi aiheuttaa lapselle epämuodostumia ja älyllisiä häiriöitä. Hän pohti muutenkin kyseisen lääkkeen käyttöaihetta ja hyödyllisyyttä kohdallani. Aloimme sitten purkamaan ”mieltä tasaavaa” lääkitystäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti